Syyllisyyden tehtävä tunteena on auttaa huomaamaan, jos on toiminut jollain tapaa väärin toisia tai itseään kohtaan. Syyllisyys auttaa korjaamaan omaa käytöstä, toimimaan omien arvojen mukaisesti ja myös toimimaan ihmissuhteissa rakentavasti ja reilusti. Se voi estää myös toistamasta väärintekemisiä toisia tai itseä kohtaan.
Syyllisyys ja häpeä saattavat usein sekoittua toisiinsa, jolloin on tärkeää erottaa, milloin on kyse syyllisyydestä. Syyllisyyden erottaa häpeästä esimerkiksi se, että syyllisyys koskee tekemisiä ja tekemättä jättämisiä, kun taas häpeä koskee itseä ja minuutta. Häpeä voi tuntua kokonaisvaltaisena huonoutena, riittämättömyytenä, vääränlaisuutena tai epäonnistumisena. Vaikka syyllisyys on luonnollinen osa ihmisenä olemista, toisinaan syyllisyys voi kuitenkin olla aiheetonta, korostunutta tai liiallista. Miten helpottaa syyllisyyttä?
Liiallinen syyllisyys voi olla seurausta menneisyyden kokemuksista
Liiallisen syyllisyyden voi tunnistaa siitä, että se on läsnä jatkuvasti, estää päästämästä irti menneisyyden virheistä, näkyy riittämättömyydentunteena tai jatkuvana omien tekemisten, sanomisten tai tekemättä jättämisten huolestuneena vatvomisena. Liiallisena syyllisyys voi näkyä myös korostuneena vastuuna tai syyllisyytenä muiden tunteista tai teoista. Liiallisen syyllisyyden taustalta voi olla monenlaisia elämänhistorian kokemuksia ja ajan saatossa muodostuneita huonouden ja häpeän tunteita, sekä hylätyksi tulemisen pelkoa.
Liiallinen ja jatkuva syyllisyys voi koostua esimerkiksi lapsuudenkokemuksista, ja syyllistyminen saattaa olla opittu tapa toimia. Esimerkiksi jossain perheissä tai yhteisöissä syyllisyyttä ja syyllistämistä on saatettu käyttää vallankäytön ja ns. kurinpidon keinona. Myös aikuisuuden ihmissuhteet, erityisesti toksiset ihmissuhteet, voivat luoda korostuneita syyllisyydentunteita.
Toisaalta liiallinen syyllisyys on usein läsnä myös silloin, jos on taipuvainen jatkuvaan miellyttämiseen tai perfektionismiin. Itsensä vertailu muihin voi luoda myös korostuneita syyllisyydentunteita esimerkiksi niin, että jos tuo toinenkin pystyy asiaan x niin minunkin pitäisi pystyä.
Miten helpottaa syyllisyyttä?
Syyllisyydentunnetta voi opetella säätelemään ja käsittelemään.On kovin tavallista, että liiallista syyllisyyttä saattaa kokea syyllisyyttä myös asioista, joihin ei ole tosiasiassa voinut vaikuttaa. Syyllisyyden työstämisessä tärkeää on harjoitella erottamaan, onko syyllisyys todella aiheellista. Aiheellista syyllisyys on, jos olemme toimineet vastoin omia arvojamme, tai aiheuttaneet toiselle vahinkoa tai kärsimystä – tahallisesti tai tahattomasti. Tällöin voi olla hyvä ottaa vastuu tapahtuneesta, pyytää anteeksi tai mahdollisuuksien mukaan korjata virheemme.
Aiheetonta syyllisyys on, kun tunnet syyllisyyttä asioista, joista et ole oikeasti vastuussa tai joihin et ole voinut vaikuttaa. Aiheetonta syyllisyys on myös, jos kannat vastuuta muiden tunteista tai teoista, tai syyllistät itseäsi menneisyyden virheistä, joita et voi enää korjata tai jos koet syyllisyyttä omista tarpeista, tunteista, ajatuksista tai rajoista.
Tärkeä asia muistaa syyllisyyden tunteen äärellä on, että sinä et ole vastuussa muiden ihmisten tunteista. Et ole vastuussa muiden mielipahasta etkä heidän onnestaan. Jokainen aikuinen ihminen on kuitenkin vastuussa omasta käytöksestään ja omien tunteidensa käsittelystä.
Syyllisyyden tunnetta voi harjoitella säätelemään esimerkiksi nimeämällä tunne, pohtimalla millaisia tarpeita tunteen takana on mahdollisesti täyttymättä ja miten voisit auttaa itseäsi vastaamaan näihin tarpeisiin hankalan tunteen äärellä. Tunteen poistyöntämisen sijaan voikin olla hyvä kääntyä tunnetta kohti ja auttaa itseään säätelemään tunnetta ja toisaalta toimimaan syyllisyydentunteesta huolimatta.
Vastaanotollani etäterapiassa voidaan käsitellä syyllisyydentunteita ja helpottaa niitä.
