Häpeä on yksi ihmisen perustunteista, se on sosiaalinen tunne, eli syntyy suhteessa muihin ihmisiin. Häpeä voi ilmetä esimerkiksi fyysisinä reaktioina kuten punastumisena, hikoiluna tai lamaantumisena. Se voi näkyä myös tilanteesta vetäytymisenä, kyynisyytenä, itsensä kiireisenä pitämisenä, suorittamisena, piittaamattomuutena tai korostuneena häpeämättömyytenä. Häpeä on tunnetta siitä, että on ns. vääränlainen, kelpaamaton, huono, naurettava jne. Häpeän luonteeseen kuuluu usein, että se halutaan piilottaa.
Häpeä on tunteista ehkä vaikeimmin siedetty, vaikkakin sillä on muiden perustunteiden tapaan tärkeä tehtävä: auttaa meitä toimimaan sosiaalisesti hyväksytysti ja siten kuulumaan joukkoon. Koska ihminen on kautta aikain ollut sosiaalinen olento ja riippuvainen toisista ihmisistä, on joukkoon tai laumaan kuuluminen ollut ihmiselle tärkeää selviytymisen kannalta. Häpeä auttaa yksilöä navigoimaan yhteiskunnassa sekä huomioimaan muita ihmisiä ja olemaan empaattinen heitä kohtaan. Häpeän tehtävä on luoda yhteisön sääntöjä ja auttaa toimimaan niiden mukaan. Häpeä on siis syntynyt suojelemaan ihmistä, mutta liiallisena se voi kääntyä ihmistä vastaan ja tehdä elämästä vaikeaa. Usein ihminen kokeekin vääristynyttä tai suhteettoman kovaa häpeää.
Seksuaalisuus on erityisen altis häpeälle
Seksuaalisuus on erityisen herkkää ja haavoittuvaista minuuden aluetta ja siksi myös erityisen altis häpeälle. Seksuaalisuuteen liittyvä häpeä on usein syntynyt lapsuudessa tai nuoruudessa. On hyvin tavallista, että lapsella tai nuorella on häpeän kokemuksia liittyen esimerkiksi omaan kehoon, itsetyydytykseen, ihastumisiin tai murrosiän muutoksiin. Kasvatuksen kautta siirretyn häpeän lisäksi seksuaalikasvatuksen puute on omiaan aiheuttamaan seksuaalisuuteen liittyvää häpeää. Tunnistamattomana häpeä usein periytyy.
Seksiä ja seksuaalisuutta opitaan häpeämään ja häveliäisyys onkin yleisesti hyväksytty suhtautumistapa seksiin ja seksuaalisuuteen seksuaalikulttuurissamme. Seksuaalisuuteen ja seksiin liittyy edelleen paljon erilaisia tabuja, jotka ylläpitävät häpeää. Myös huoli siitä et onko keho tai oma seksuaalisuus tai fantasiat tai halut tai himot tai fetissit ns. normaaleja voi aiheuttaa valtavasti häpeää.
Häpeä seisoo usein seksuaalisen nautinnon tiellä ja on usein läsnä halun, orgasmin ja kiihottumisen haasteissa. Seksuaalisuus kokonaisuudessaan aina seksuaalisesta suuntautumisesta kehon reaktioihin ja eritteisiin, haluihin ja tarpeisiin voi aiheuttaa häpeää ja siten kohtuuttomasti kärsimystä yksilölle. Seksuaalisissa suhteissa häpeä estää usein seksuaalisuuteen liittyvän avoimuuden, kun omista toiveista tai haluista ei uskalla kertoa seksikumppanille tai kumppaneille.
Miten häpeää voi hoitaa?
Sen sijaan että pyrkisimme raivokkaasti eroon häpeästä tai pyrkisimme välttelemään sitä erilaisin suojamekanismein tai siirtäisimme sitä toisiin ihmisiin, häpeä olisi hyvä pyrkiä kohtaamaan lempeästi, uteliaasti tarkastellen ja armollisuudelle tilaa luoden. Myötätuntoinen suhtautuminen itseen usein edesauttaa häpeän vähenemistä, jo ihan pienetkin myötätunnon osoitukset itselle voivat viedä kohti keveämpää, häpeästä vapaampaa elämää. On hyvä tietää, että itsemyötätunto on opeteltavissa oleva taito.
Myötätunnon lisäksi puhuminen voi auttaa. Häpeästä puhuminen voi ymmärrettävästi olla hankalaa, mutta usein puhuminen helpottaa. Puhuminen voi auttaa tunnistamaan tiedostamatonta häpeää ja toisaalta puhumalla otetaan häpeältä valtaa pois, koska häpeä käskee ihmistä piiloutumaan ja vaikenemaan. Kun sen uskaltaakin nostaa päivänvaloon, voi huomata, että kaikki muutkin ihmiset tuntee häpeää ja sen kanssa ei ole yksin. Esimerkiksi huoli ja häpeä siitä ovatko omat seksuaaliset halut ja mieltymykset ns. normaaleja on hyvin tavallinen.
Puhumisen ja itsemyötäntunnon lisäksi oikean tiedon saaminen ja seksuaalikasvatus sekä häpeän kohtaaminen voi auttaa häpeän käsittelyssä. Jos puhuminen tuntuu liian vaikealta, voi kirjoittaminen auttaa. Seksuaaliterapiassa voidaan turvallisesti jutella ja purkaa seksuaalisuuteen ja seksiin liittyvää häpeää. Häpeän kanssa kohdatuksi tuleminen ja häpeästä puhuminen voi toimia hyvinkin korjaavana kokemuksena. Usein isoin askel onkin ottaa häpeä ensimmäisen kerran puheeksi. Se kuitenkin kannattaa. Vaikka häpeästä ei tarvitse päästä kokonaan eroon, on siltä mahdollista ottaa elämää rajoittava valta pois.
Varaa oma aikasi seksuaaliterapiaan täältä.
Lähteet:
https://psykoterapia-lehti.fi/tekstit/reenkola_1_18.pdf
https://www.vaestoliitto.fi/uploads/2021/01/1b4ae0f4-hapealuentojen-liite-uusin.pdf
Häpeän hoito, Katja Myllyviita, Duodecim, 2020.
Itsemyötätunto, Kristin Neff, 2016
Vastaa